AHDISTUNEISUUSHÄIRIÖT

Musiikin vaikutusta pelkoihin ja ahdistuneisuuteen on tutkittu eniten fyysisiin sairauksiin ja niiden hoitotoimenpiteisiin liittyvän pelon ja kivun lievittäjänä. Muutamia tutkimuksia on kuitenkin tehty myös varsinaisiin psykiatrisiin sairauksiin liittyen. Goldbeck ja Ellerkamp (2012) tutkivat multimodaalisen musiikkiterapian vaikuttavuutta 8-12-vuotiaiden lasten ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa.  Musiikkiterapiassa sovellettiin kognitiivisen käyttäytymisterapian periaatteita. 36 lasta jaettiin kahteen ryhmään, joista ensimmäinen ryhmä sai musiikkiterapiaa ja toinen tavallista hoitoa. Oireet lievenivät musiikkiterapiaa saaneen ryhmän lapsista 67%:lla ja tavallista hoitoa saaneen ryhmän lapsista 33%:lla. Vaikutus säilyi vielä neljä kuukautta hoidon jälkeen. Terapiakertoja oli 15. Musiikkiterapian käyttöä sosiaalisten tilanteiden pelon hoidossa on myös tutkittu. Lazarovin, Pinen ja Bar-Haimin (2017) tutkimukseen osallistui 40 potilasta, joilla oli sosiaalisten tilanteiden pelko. Osallistujat jaettiin terapia- ja kontrolliryhmään. Tutkimuksessa selvitettiin, miten musiikki palkkiona vaikuttaa katseen kohdistamiseen, kun valittavissa on uhkaavien tai neutraalien kasvojen katsominen. Musiikkipalkkioryhmässä oireet vähenivät enemmän kuin kontrolliryhmässä. Vaikutus todettiin vielä kolmen kuukauden kuluttua terapian päättymisestä.

Ahdistuneisuuden ja pelkojen hoidossa musiikkiterapia voi sisältää mm. rentoutumisharjoituksia, mielikuvaharjoituksia, altistamista, omien uskomusten tutkimista ja uudelleenarviointia, tunneilmaisun harjoittelua ja itsetunnon vahvistamista. Menetelmien valinta riippuu ahdistuneisuushäiriön tyypistä.

Musiikkiterapian käyttöä pakko-oireisten häiriöiden kuntoutuksessa on tutkittu vähän. Shirani Bidabadi & Mehryar (2015) tutkivat musiikkiterapian vaikuttavuutta tavallisen hoidon lisänä tapauksissa, joissa pakko-oireinen häiriö liittyi samanaikaiseen ahdistuneisuuteen ja depressioon. 12 terapiatunnin jakson jälkeen musiikkiterapiaa saaneen ryhmän (15 osallistujaa) ahdistuneisuus- ja depressio-oireet vähenivät merkitsevästi enemmän kuin tavallista hoitoa saaneen ryhmän (15 osallistujaa) oireet. Myös pakkoajatukset vähenivät merkitsevästi enemmän musiikkiterapiaa saaneilla osallistujilla. Heillä tarkistamispakko väheni ja toiminnan sujuvuus parani verrattuna tavallista hoitoa saaneisiin. Sen sijaan peseytymispakon ja ylisuuren vastuuntunnon suhteen ryhmillä ei ilmennyt eroja.

Euser ym. (2016) ovat kirjoittaneet artikkelin musiikkiin liittyvästä ilmiöstä, joka toisinaan liittyy pakko-oireiseen häiriöön, joskin suurin osa ihmisistä on ainakin joskus kärsinyt siitä. Kyse on ns. korvamadosta eli musiikista joka jää pyörimään häiritsevästi mieleen. Ilmiö on yleisin naisilla, nuorilla ja niillä joilla on pakko-oireinen häiriö. N. 30% kokee ilmiön häiritseväksi ja osalle korvamadot tuottavat vaikeaa unettomuutta. Monet pyrkivät väkisin pääsemään irti korvamadosta. On kuitenkin tehokkaampaa laulaa ääneen häiritsevää laulua tai kiinnittää huomio muualle, kuten fyysiseen toimintaan tai toisenlaiseen musiikkiin. Mikäli korvamadosta pyritään irti terapiassa, pyritään vaihtamaan haitallinen ajatus hulluksi tekevästä laulusta toimivampaan ajatukseen. Terapiassa korvamadon taltuttamiseen käytetään altistamista ja reaktion ehkäisyä.

Muut pakko-oireet ovat kuitenkin tavallisesti yleisempiä ja häiritsevämpiä. Silti musiikin rakenteet ja tunnelma sekä konkreettiset välineet eli esimerkiksi soittimet tarjoavat mahdollisuuksia hyvin monenlaisten ongelmien kartoittamiseen ja interventioihin. Toiminnallisissa tilanteissa terapiatunnin aikana on mahdollista tavoittaa enemmän kuin pelkän keskustelun kautta. Soittaminen edellyttää myös keskittymistä ja siirtää siten huomiota pakko-oireisiin keskittymisestä muihin asioihin.

AIVOHALVAUS, MS-TAUTI, PARKINSONIN TAUTI JA TRAUMAATTINEN AIVOVAMMA

Magee ym. (2017) arvioivat musiikki-interventioiden vaikuttavuutta aivovammakuntoutuksessa. Tässä Cochrane-katsauksen päivityksessä analysoitiin 29 tutkimusta, joissa oli mukana 775 osallistujaa. Musiikin käyttö kuntoutuksessa voi parantaa askellusta, yläraajan toimintakykyä, puheen toistoa ja elämänlaatua. Duodecim-lehden hieman vanhemmassa katsauksessa Sihvonen ym. (2014) tarkastelevat musiikin käyttöä aivojen kuntoutuksessa suomeksi.

Moumdjianin ym. (2017) katsauksessa analysoitiin musiikki-interventioiden vaikuttavuutta laajemmin neurologisten ongelmien kuntoutuksessa. Tähän katsaukseen sisällytetyt tutkimusartikkelit käsittelivät aivohalvauksen ohella Parkinsonin tautia ja MS-tautia. Musiikki-instrumenttien soiton, musiikin kuuntelun, ja rytmin avulla kuntoutus oli vähintään yhtä vaikuttavaa tai vaikuttavampaa kuin tavanomainen kuntoutus. Selvin näyttö löytyi motoriikan parantumisesta aivohalvauskuntoutuksessa. Soittimien soittoon perustuvilla menetelmillä voidaan lisätä hieno- ja karkeamotorista toimintakykyä. Rytmin käyttö voi lisätä askelluksen nopeutta ja sujuvuutta aivohalvaus-, Parkinson- ja MS-kuntoutuksessa. Musiikin kuunteluun perustuvat menetelmät voivat kehittää kielellistä muistia ja tarkkaavaisuutta aivohalvauskuntoutuksessa.

Meneillään olevassa tutkimushankkeessa Soittavat ja taipuvat aivot selvitetään soittopohjaisen musiikkiterapian vaikuttavuutta traumaattisen aivovamman saaneiden nuorten ja aikuisten kuntoutuksessa. Tutkimus on satunnaistettu ja kontrolloitu. Vastuututkija on dosentti Teppo Särkämö.

Dykesteen ym. (2018) havaitsivat, että pianonsoiton alkeiden opiskelu kehittää lievän aivovamman saaneiden tarkkaavaisuutta, oppimisstrategioita ja mieleen palauttamista. Tätä tutkimusta on käsitelty myös tämän sivuston blogissa.

Rytminen kuuloärsyke yhdistettynä fyysiseen harjoitukseen on osoittautunut hyödylliseksi aivohalvauksen jälkeisissä kävelyharjoituksissa (Hayden ym. 2009). Musiikki-instrumenttien soiton käyttö motoristen taitojen kuntoutuksessa lisää motorisen suorituksen nopeutta, tarkkuutta ja tasaisuutta (Schneider ym. 2007). Soiton lisäksi myös laululla on kuntoutuksellista merkitystä. Brocan afasiasta kärsivät pystyvät laulamaan sanoja vaikka niiden puhuminen ei onnistu. Siten puheilmaisua voidaan kuntouttaa laulun kautta (Norton ym. 2009). Laulun lisäksi rytmillä ja sen aktiivisella soittamisella on arvioitu olevan osuutensa Brocan afasian kuntoutuksessa (mm. Stahl & Kotz 2015, Zumbansen ym. 2014). Musiikin yksittäisten elementtien vaikutusta ei ole kuitenkaan helppo eritellä toisistaan, koska terapiassa harvoin tehdään vain yhtä yksittäistä harjoitusta.

Aktiivisten harjoitteiden lisäksi musiikkiterapiassa käytetään myös musiikin kuuntelua, jolla pyritään rentouttamiseen, mielialan kohentamiseen sekä fyysisen ja psyykkisen aktivaatiotason nostamiseen (Forsblom ym. 2009). Musiikin kuuntelu edistää myös kognitiivisten taitojen palautumista aivohalvauksen jälkeen (Särkämö ym. 2008). Näiden sairausryhmien osalta tilanne on sama kuin muussakin kuntoutuksessa, eli musiikkiterapian saaminen edellyttää sitä, että kuntoutuja esittää aktiivisesti oman toiveensa hoitavalle lääkärille ja kuntoutustyöryhmälle.

AKTIIVISUUDEN JA TARKKAAVAISUUDEN HÄIRIÖT

ADHD vaikeuttaa äänen kestojen erottelua ja toistoa sekä rytmisen liikkeen integrointia kuultuun rytmiin. Tämä johtunee siitä, että ADHD:ssä etuaivojen tyvitumakkeiden toiminta on häiriintynyt. Nämä aivojen osat vaikuttavat mm. raajojen motoriseen toimintaan ja estävät hallitsemattomia lihasten liikkeitä. Siten kuntoutusmenetelmät joissa harjoitellaan liikerytmin integroimista kuultuun rytmiin ovat perusteltuja ADHD-kuntoutuksessa (Puyjarinet ym. 2017). Musiikkiterapiassa instrumenttien soitto yhdessä on juuri tällaista toimintaa. Instrumenttien soiton haasteellisuuden taso optimoidaan niin että harjoitus edellyttää keskittymistä mutta tuottaa myös onnistumisen kokemuksia ja kehittää itsetuntoa. Jokaiselle valitaan sopiva instrumentti oman kiinnostuksen ja edellytysten mukaan. Ympäristön ja ajan strukturointi sekä toiminnan tauotus ovat tässä eduksi. Tämän on todennut mm. lukuisia levytyksiä tehnyt ammattisellisti ja kirjailija Miranda Wilson, jolla itsellään on ADHD. Musiikin tekeminen tarjoaa monia mahdollisuuksia toiminnanohjauksen taitojen kehittämiseen. Tässäkin ikä ja alkuvaiheen edellytykset määrittävät menetelmien valinnan. Rothmann, Hillmer ja Hosser (2014) osoittivat käyttäytymisterapeuttisia menetelmiä soveltavan ryhmämusiikkitoiminnan edistävän tarkkaavaisuushäiriöisten lasten tarkkaavaisuutta ja elämänlaatua kontrolliryhmään verrattuna. Myös ADHD-oireet vähenivät sekä lasten vanhempien että opettajien arvioiden mukaan.Tutkimukseen osallistui 108 iältään 5-10-vuotiasta lasta.

AUTISMI

Musiikkiterapiaa käytetään usein autismikuntoutuksessa, koska musiikkiterapiassa ei lähtökohtaisesti edellytetä asiakkaalta verbaalin kommunikaation käyttöä, joskin siihen voidaan terapian aikana pyrkiä. Cochrane-katsauksessa (2014) Geretsegger ym. tekivät meta-analyysin musiikkiterapian vaikuttavuudesta autismikuntoutuksessa. Meta-analyysi käsitti 10 tutkimusta, joissa oli yhteensä 165 osallistujaa. Musiikkiterapia tuotti standardihoitoa tai placeboa parempia tuloksia seitsemällä osa-alueella: sosiaalinen kanssakäyminen terapiassa ja sen ulkopuolella, verbaalit kommunikaatiotaidot, aloitteellisuus, sosiaalis-emotionaalinen vastavuoroisuus, sosiaalinen sopeutuminen sekä vanhemman ja lapsen välisen suhteen laatu. Ainoastaan improvisationaalista musiikkiterapiaa käsitelleen laajan tutkimuksen (Bielenenik ym. 2017) mukaan improvisationaalinen musiikkiterapia ei tuottanut standardihoitoa parempia tuloksia sosiaalisen affektin suhteen. Tässä tutkimuksessa itse asiassa sekä musiikkiterapia- että standardihoitoryhmän loppumittaustulokset olivat huonommat kuin alkumittauksen tulokset. Näiden kahden laajan tutkimuksen perusteella voinee päätellä, että musiikkiterapia voi tuottaa hyviä tuloksia autismikuntoutuksessa silloin kun terapia ei rakennu pelkän improvisaation varaan. Kiinnostus musiikkia kohtaan on usein motivaation perusta. Usein lähdetään liikkeelle asiakkaan toimintakyky huomioiden niistä äänistä ja liikkeistä joita hän tuottaa. Terapiassa harjoitellaan aluksi yhteistoimintaa ja vuorottelua rytmiä, melodiaa ja liikkeitä käyttäen. Mahdollisimman pian pyritään rauhalliseen ja strukturoituun tilanteeseen, jossa on selkeät osiot. Ympäristötekijöitä ja aistiärsykkeitä säädellään niin, että saadaan aikaan ennakoitava, myönteinen ja motivoiva tilanne, jonka puitteissa toimitaan. Tarvittaessa osioiden väliin liitetään hetkiä, jolloin ärsykekuormaa vähennetään. Tavoitteet riippuvat asiakkaan yksilöllisestä tilanteesta ja tarpeesta. Usein ne liittyvät kommunikaation ja sosiaalisten taitojen kehittymiseen. Mukana voi olla myös esimerkiksi muistiin, hahmottamiseen, motoriikkaan ja voimansäätelyyn liittyviä tavoitteita. Terapian ”sivutuotteena” monet asiakkaat oppivat soittamaan rumpuja ja/tai kosketinsoitinta helpotetun notaation kuten kuvionuottien avulla. Autismikuntoutus on pitkäkestoista.

MASENNUS

Cochrane-katsaukset kokoavat tieteelliseen näyttöön perustuvaa tietoa terveydenhuollon menetelmien vaikuttavuudesta. Päivitetty katsaus (Aalbers ym. 2017) arvioi musiikkiterapian vaikuttavuutta depression hoidossa. Katsauksen kriteerien mukaisia tutkimuksia löytyi yhdeksän kappaletta. Meta-analyysi käsitti 411 osallistujaa, joiden osalta tutkittiin musiikkiterapian lyhytkestoisia vaikutuksia masennukseen.

Tutkijoiden päätelmien mukaan musiikkiterapia tavanomaisen hoidon lisänä vähentää masennuksen oireita enemmän kuin pelkkä tavanomainen hoito. Musiikkiterapia vähentää lisäksi masennuksesta kärsivien ahdistuneisuutta ja parantaa toimintakykyä.

Leubner ja Hinterberger (2017) analysoivat 28 tutkimusta, joissa oli yhteensä 1810 osallistujaa. Tutkijoiden mukaan musiikkiterapia vähensi masennusoireita erityisesti yli 60-vuotiaiden ikäryhmässä yksilöterapiassa. Nuoremmissa ikäryhmissä oireiden väheneminen oli vähäisempää ja niissä ryhmäterapiassa tulokset olivat parempia kuin yksilöterapiassa. Lyömäsoittimien soittaminen, klassisen musiikin ja jazzin kuuntelu tuottimat parempia tuloksia verrattuna muihin valintoihin. Tosin nämä olivat aineistossa myös vahvasti edustettuina. Lyhyehkökin musiikin keinoja hyödyntävä terapiajakso voi lisätä toimintakykyä, minkä esimerkiksi Trimmer, Tyo, Pikard, McKenna ja Naeem (2017) saivat selville tutkiessaan yhdeksän viikon mittaista kognitiivisen käyttäytymisterapian viitekehykseen perustuvaa musiikki-interventiota, joka käsitti 28 osallistujaa. Lyhyemmillä terapiajaksoilla painopiste on nykyisyydessä ja tulevaisuuteen suuntautumisessa. Mikäli jokin tietty asia kuitenkin tuntuu asiakkaasta erityisen merkitykselliseltä masennuksen alkamisen kannalta, sitä voidaan käsitellä terapiassa keskustelun ohella musiikin tunnelman ja laululyriikan kautta joko kuunnellen tai oman luovan prosessin kautta. Musiikin soittaminen puolestaan tarjoaa mahdollisuuden tässä hetkessä kokemisen tutkimiseen, aktiiviseen toimintaan ja mielihyvän saamiseen. Soittaminen terapiassa ei edellytä asiakkaalta ennakkovalmiuksia. Soittaminen herättää ajatuksia, joista voidaan keskustella tuoreeltaan vielä kun ne voidaan tavoittaa. Erityisesti pyritään yhdessä tunnistamaan ja haastamaan masennusta ylläpitäviä ajatuksia ja uskomuksia. Terapiaan voi sisältyä rentoutumisharjoituksia. Niissä voidaan käyttää sekä musiikin kuuntelua että hengitysharjoituksia myös laulun tai puhallinsoittimien soiton muodossa. Toiminnalliset menetelmät helpottavat myös tunteiden kokemista ja ilmaisua, joka on masentuneelle ihmiselle usein vaikeaa. Aktiivinen toiminta terapiassa voi olla alku toiminnalliselle aktivoitumiselle ja sosiaalisen elämän vilkastumiselle terapian ulkopuolisissa tilanteissa. Musiikin tietoista käyttöä oman hyvinvoinnin edistämiseksi pyritään terapian aikana vahvistamaan ja siirtämään se arjen tilanteisiin. Tämä on tärkeää, koska Garridon, Eerolan ja McFerranin (2017) mukaan huomattava osa masennuksesta kärsiviä ihmisiä käyttää musiikkia niin, että se ylläpitää toistuvaa ja negatiivista itseen kohdistuvaa huomiota. Monissa tutkimuksissa on keskitytty musiikinlajien ja itsetuhoisuuden välisen yhteyden tarkasteluun. Stackin (2002) mukaan oopperamusiikista pitävät ihmiset hyväksyvät kunniasyistä tehdyn itsemurhan (joka on yleinen aihe oopperassa) 2,37 kertaa useammin kuin ne ihmiset, jotka eivät pidä oopperamusiikista. Saman Stackin (2000) mukaan (usein surullisia teemoja käsittelevästä) bluesmusiikista pitävät ihmiset eivät hyväksy itsemurhaa sen useammmin kuin nekään ihmiset, jotka eivät pidä bluesmusiikista. Scheelin ja Westefeldin (1999) mukaan heavymusiikista pitävät nuoret miehet nimesivät muita vähemmän syitä elää. Heavymusiikista pitävillä nuorilla naisilla oli muita enemmän itsemurha-ajatuksia. Suurimmalle osalle (minkä tahansa) musiikin kuuntelu kuitenkin vaikutti mielialaan myönteisesti. Stack ja Gundlach (1992) löysivät yhteyden kohonneen itsemurhariskin ja radiossa soitetulle countrymusiikille altistumisen määrän välillä. He analysoivat 1400 countrykappaleen sanat ja löysivät vallitsevat teemat: avioero, alkoholi ratkaisuna ongelmiin, toivottomuus, työtyytymättömyys, taloudelliset vaikeudet ja yksinäisyys. Mikään yksittäinen musiikinlaji tuskin kuitenkaan on syy masentuneisuuden ja itsetuhoisuuden lisääntymiseen, vaan kyse on enemmänkin musiikin tunnelmasta, tekstistä ja yksilöllisestä alttiudesta, jota opittu tapa käyttää musiikkia voi vahvistaa. Siksi musiikkiterapiassa käsitellään myös musiikin käyttöä arjessa ja keskustellaan siitä, miten musiikilla voidaan pyrkiä vähentämään oireita.

PUHEEN JA KIELEN KEHITYSHÄIRIÖT SEKÄ KUULOVAMMAT

Lasten ja nuorten kielellisten erityisvaikeuksien (SLI) Käypä hoito-suositus vuodelta 2010 on päivitettävänä. Tässä seitsemän vuotta vanhassa suosituksessa todetaan, että musiikkiterapian vaikutuksesta SLI-lasten kielelliseen toimintakykyyn ei ole tutkimuksia. Vaikuttavuusutkimus onkin ollut hämmästyttävän niukkaa verrattuna musiikkiterapian käyttöön ja käyttömahdollisuuksiin näillä alueilla. PubMed-tietokannasta löytyy vain yksi tällä vuosisadalla tehty musiikkiterapian vaikuttavuustutkimus joka koskee viivästyneen kielenkehityksen kuntoutusta (Gross ym. 2010). Tutkimukseen osallistuneiden ja musiikkiterapiaa saaneiden lasten kielenkehitys edistyi enemmän kuin niiden lasten kielenkehitys, jostka eivät saaneet musiikkiterapiaa. SLI-lapsilla on kielellisten vaikeuksien lisäksi vaikeuksia myös melodian ja rytmin havaitsemisessa ja tunnistamisessa (Sallat & Jetschke 2015) sekä säveltasojen ja melodian toistossa laulamalla (Clément et al. 2015). Cumming ym. (2015) havaitsivat SLI-lasten suorituksissa ryhmätasoisia eroja. Kaikilla SLI-lapsilla oli vaikeuksia soittaa samassa rytmissä kuulemansa rytmin mukana. Niillä SLI-lapsilla, joilla oli äänne- ja lukemisongelmia, myös rytmimallien erottelu (samanlainen/erilainen) tuotti vaikeuksia.  SLI-lapset tunnistavat kielioppivirheet paremmin jos kuuntelevat ennen tehtävää rytmisesti säännöllistä musiikkia (Przybylski ym. 2013).
Lindforsin säätiön MUKULA-projekti (MUsiikin käyttö KUulovammaisten LAsten PUHEkielen kuntoutuksessa) on tuottanut materiaalia sisäkorvaistutteen saaneiden lasten kuntoutukseen. Torpan ja Huotilaisen (2010) mukaan musiikkitoimnnan ja varsinkin laulamisen tulisi kuulua kuulovikaisen lapsen arkeen ja kuntoutukseen, koska laulujen toistuvat sävel-, voimakkuus- ja kestomuutokset kiinnittävät huomion puheen prosodisiin piirteisiin ja edistävät siten todennäköisesti puhekielen oppimista.
Musiikkiterapia puheen ja kielen ongelmien kuntoutuksessa perustuu puheen ja kielen yhteisiin tekijöihin vaikuttamiseen musiikkitoiminnan kautta.

SKITSOFRENIA

Geretsegger ym. (2017) päivittivät musiikkiterapiaa skitsofrenian hoidossa käsittelevän Cochrane-katsauksen. Se käsitti 18 tutkimusta, joissa oli yhteensä 1215 osallistujaa. Analyysin perusteella tutkijat päättelivät, että musiikkiterapia tavallisen hoidon lisänä kohentaa skitsofreniaa sairastavien yleistä ja psyykkistä tilaa (mukaanlukien yleisoireet ja negatiiviset oireet). Lisäksi musiikkiterapia parantaa elämänlaatua. Tämä edellyttää kuitenkin riittävän pitkää terapiajaksoa. He ym. (2018) havaitsivat musiikin kuuntelun vähentävän skitsofreniaa sairastavien aistiharhoja ja harhaluuloja . Myös aivojen toiminnassa tapahtui muutoksia, joiden tutkijat päättelivät liittyvän oireiden vähenemiseen. Tässä tutkimuksessa osallistujat kuuntelivat Mozartin musiikkia. Musiikinlaji ei kenties kuitenkaan ole oleellista. Useita kertoja vuoden jazztrumpetistiksi valittu Tom Harrell sairastaa paranoidista skitsofreniaa ja hänellä on kuuloharhoja. Harhat kuitenkin katoavat siksi ajaksi kun hän soittaa, kuten Harrell on CBS:n haastattelussa kertonut. Lääkehoito mahdollistaa perustoimintakyvyn ja musiikki vähentää oireita.

Skitsofrenian käypä hoito-suosituksessa (Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2015) todetaan musiikkiterapian muun hoidon lisänä saattavan vähentää skitsofreniapotilaiden oireilua ja mahdollisesti kohentavan myös sosiaalista toimintakykyä. Tällöin edellytyksenä on terapiaistuntojen riittävä määrä. Verbaalipsykoterapioista suosituksessa todetaan kognitiivisen käyttäytymisterapian lieventävän oireita. Takavuosikymmeninä lähes yksinomaisesti käytetyn oivallukseen ja psykodynaamisiin tulkintoihin perustuvan terapian tehosta ei sen sijaan ole näyttöä.

Musiikkiterapian tavoitteena on usein negatiivisten oireiden vähentyminen. Tähän pyritään usein aktiivisella toiminnalla eli useimmiten instrumenttien soitolla ja laululla sekä toisinaan myös oman musiikin tekemisellä. Koska musiikki herättää tunteita, sillä voi myös pyrkiä vähentämään tunteiden latistumista. Terapiassa aloitettu soittaminen voi myös jatkua sosiaalisena harrastuksena esimerkiksi kansalaisopiston musiikkiryhmässä. Toisaalta musiikki tarjoaa keinon erään häiritsevän positiivisen oireen eli kuuloharhojen hallintaan. Todellisella ulkoisella ärsykkeellä voidaan peittää sisäsyntyinen aivojen tuottama harha-aistimus. Aktivoituminen, onnistumisen kokemukset ja oireiden väheneminen parantavat elämänlaatua.

Kirkkotie 15, 76150 Pieksämäki

0400 313721

©2018 BY THERABIT KY. PROUDLY CREATED WITH WIX.COM